Kiitos:
Olen varmasti ikuisessa kiitollisuudenvelassa Zac Efronille, Vanessa Hudgenssille, Leonard Whitingille ja Olivia Husseylle, jotka toimivat tämän kirjan innoittajina. Suurkiitos myös niille rakkaille ystäville, jotka rohkaisivat kirjoittamaan ja jotka uskoivat minuun. Jokainen, joka tämän kirjan eteen on töitä tehnyt, tietää sen sydämessään.
Punaista satiinia
Prologi
Ok, no mistäs sitä aloittais? Zac, siis Zachary, on tosiasiassa aika ujo. Tota ei kyl uskois, kun kattoo miten se käsittelee lauluja ja saa tytöt ihan sekasin. Jos multa kysytään, ne reagoi Zaciin melko lailla samaan tyyliin, kun 60-luvulla reagoitiin Elvikseen. Ei ihmekään. Sen äiti on sopraano ja opettaja, ja isä on maailmanluokan tanssimestari, niin se on sillä verissä. Mä istun sänkyni reunalla ja pureksin kynää. Mun pöytä on ihan sekasin, ja lamppukin pitäs vaihtaa, kun ulkona on niin tajuttoman pimee. Anyways, munhan piti puhuu Zacista. Mitäs sen jätkän pärstästä nyt sanois? Just sellanen, minkä tytöt pahimmassa teini-iässä haluis seinälleen: hymykuopat molemmissa poskissa. suora hammasrivi, ruskeaan vivahtava blondi, siis ihan aito babyface. Se onkin vasta 20. Entä sitten Troy? Siinä vasta koripallohullu, se treenaa nytkin kentällä, soitti mulle just äsken. Oli ihan kuitti. Ei ihmekään, kun kuuntelee minkälaisia treenejä sen isä sillä teettää. Naamaltaan se on melkein kun Zac. Niitä vois luulla veljeksiksi, paitti että niillä on toistakymmentä senttiä pituuseroo. Troylla on myös jostain syystä enemmän mustelmia. Troy oli aikoinaan lukion korisjoukkueen kapteeni, ja tytöt oli hulluna siihen, varsinkin chierleaderit, ruokatunnilla ne ei mistään muusta puhunutkaan, kun Troyn "upeesta" kropasta. Jätkä on vasta 19. Ja mä, mä oon Leonard, ihan tavallinen 18-vuotias jätkä, mitä nyt joskus säveltelen kitaralla. Mun äiti on bisnesnainen, eikä just ollenkaan kotona, paitti nyt kun se tuli just Miamista jotain sopimusta solmimasta. Isä on lakimies ja taas myöhään töissä, tietty joku avioerosotku mennyt taas rumaks. Pitävät mua ihan houruna, kun mä luen Romeoo ja Juliaa ihan omasta tahdostani. Mä nyt vaan oon sellanen romantikko. Mut nyt äiti huutaa syömään, pakko mennä.
